Ranskan uuden aallon suurmestarisarjaamme jatkava pariisilaismaestro Éric Rohmer (1920–2010) oli taustaltaan maalari ja vakaa katolilainen, varjeli julkisista ammatinvalinnoistaan (pedagogi, journalisti, elokuvantekijä) huolimatta tarkoin yksityisyyttään, levitti itsestään tahallaan virheellistä tietoa eikä kertonut koskaan äidilleen valkokangasurastaan.

Ohjaamisen ja käsikirjoittamisen ohella hän työskenteli säveltäjänä, kuvittajana, puvustajana, lavastajana ja valokuvaajana sekä toimi vuodet 1958–1963 Cahiers du Cinéman päätoimittajana. Maailmankatsomukseltaan Rohmer oli konservatiivi, persoonaltaan juro, jyrkkä ja vetäytyvä, työmetodeiltaan kurinalainen ja didaktinen, elämäntavoiltaan ja rutinoituneelta päivärytmiltään askeettinen ja kaikkinensa spartalainen. Latinalaiskortteliin leirinsä pystyttäneen korkeaotsaisen elämäntapaintiaanin elokuvat ovat yhtä aikaa viisaita ja mestarillisia, kömpelöitä ja ontuvan huonoja, vakaita ja vakavia, epäröiviä ja haparoivia, jaarittelevia ja täsmällisiä, raadollisia ja taitavia, infantiileja ja salaviisaita eli näin ollen poikkeuksellisen alttiita syväperkaukselle.

Filmihullun saumoistaan tursuileva, vähintään definitiivinen, megalomaaninen joulupaketti raastaa Rohmerin taiteen auki muun muassa uskonnon, katseen, muodin, maantieteen, filosofian, ironian, sukupuolen, rakkauden, ystävyyden, erotiikan, harvinaisten televisiotöiden, Bressonin, Rossellinin, Pascalin ja ikuisen etsinnän näkökulmista. Muistamme myös Jean-Marie Straubia, palaamme seitsemännen taiteen sadan vuoden takaisiin ensi-iltakarttoihin, vierailemme Pordenonen Le Giornate del Cinema Muto -festivaalilla ja suuntaamme Ensi-illoissa huomiomme Aasiaan. Jykevän vuosikerran viimeisen sanan saa maamme omaehtoisin elokuvantekijä Anna Eriksson, jonka pelokkaan ja itseensä pikkuporvarillisesti kietoutuneen kulttuurikentän rakenteita ravisteleva vieraskynä lienee vahvimpia koko palstan historiassa!

| Tilaa Filmihullu > |