Filmihullu 6 | 2009

filmihullu-6-2009-kansi

Filmihullu 6 | 2009

Sisältö

Pääkirjoitus:
Onnen pienimmät atomit

Peter von Bagh

Kotimaisen elokuvan persoonat, tavikset ja eksentrikot
Hannu Waarala

Sivuosien tähdittäjiä
Eero Hirvenoja

Kahden parin täyskäsi
Risto Raitio

Pieni on haastavaa – Pia Hattaran haastattelu
Peter von Bagh

Päin Palmuja
Markku Varjola

Matti Kassilan yksityinen elämä
Velipekka Makkonen

50 vuotta uuden aallon juhlaa – Jean-Pierre Léaud’n haastattelu 
Peter von Bagh

Kirjat: Bergman-niminen mies
Lauri Timonen

Festivaalit: Pordenone
Lauri Piispa

Ensi-illat

P.S.: Godard ja sillalta syljeskelyn taito
Eero Tammi

Vuoden viimeinen numeromme palauttaa tonttuilut takuuvarmalle kotimaisuusasteelle: teemana ovat nimittäin suomifilmin tuiki tärkeät kansankynttilät eli sivuosien karaktäärinäyttelijät ja rakastetut statistikasvot.Hannu Waarala sitoo tämän persoonallisuuksien, tavisten ja eksentrikkojen katraan ratkaisevan peruspanoksen yhteen muutamin valaisevin täsmäesimerkein, ja Eero Hirvenoja on valikoinut runsaat puolen tusinaa lisänimeä Leo Riutusta Tapio Hämäläiseen tietoiskuesittelyjen kohteeksi. Uusi toimitussihteeri Risto Raitio puolestaan luotaa kahden parin “täyskättä”, noin kahdeksassakymmenessä elokuvassa tahollaan, ja väliin yhdessäkin, esiintyneitä veteraanisetiä Paavo Jännes ja Arvo Lehesmaa sekä toisaalta reilusti alle kymmenen vuoden ja filmiroolin verran – eli siis aivan liian niukalti – valkokankaita kaunistaneita, toisiaan komplementoivia daameja Tuulikki Paananen ja Ritva Arvelo.

Teemamme ihmisen ääni kuuluu monia ikimuistettavia, topakoita itsellisten naisten rooleja tehneelle Pia Hattaralle, jota päätoimittaja haastatteli 1991. Hattaran tutuimmiksi valkokangasesiintymisiksi ovat varmaan jääneet Matti Kassilankahden Palmu-elokuvan pienet, mutta tärkeät tehtävät ruumiiden löytäjänä. Markku Varjola pureutuu ansiokkaasti tähän studiokauden iltaruskon komeimpaan valoilmiöön, Mika Waltarinkolmen dekkarifilminnöksen Palmu-sarjaan, jota vielä täydensi televisioaikaan ja politisoituneeseen yleisradiotoimintaan upotettu originaali, väriä tunnustava Vodkaa, komisario Palmu. Tutusta ja aika pitkälti kalutustakin aiheesta irtoaa tyylikkään esseen verran kattavaa, nimenomaan filmillistä kokonaisnäkemystä, mikä taas kerran kertoo näiden huikean kansansuosion saavuttaneiden elokuvien runsasmuotoisuudesta.

Velipekka Makkonen sen sijaan noteeraa Matti Kassilan pitkältä ja monipuoliselta ohjaajan uralta merkittävimmäksi Palmuja edeltäneen, henkilökohtaisen otteen valottaman 50-luvun lopun ja sen miehen tietä mittaavat kirjallisuusfilminnökset Sininen viikko ja Elokuu sekä alkuperäiskäsikirjoituksista syntyneet uusiaaltomaiset itsetutkiskeluodysseiat, tie-elokuvan Lasisydän ja eksistentiaali-thrillerin Tulipunainen kyyhkynen.

Uuden aallon 50-vuotisjuhlan kunniaksi julkaisemme myös Aki Kaurismäen elokuvan I Hired a Contract Killer valmistuttua 1990 Sodankylässä tuoreeltaan vierailleen Jean-Pierre Léaud‘n haastattelun, joka kummasti unohtui aikanaan hyllylle. Esiteini-ikäisen Jean-Pierren rooli yhdessä Ranskan nouvelle vaguen käynnistäneistä avainteoksista, Truffaut‘n 400 kepposenoutsider-koululaisena, sekä sitä reaaliajassa seuraava varttuminen ohjaajan alter egoksi muodostuneen Antoine Doinelin hahmossa saavat uutta syväluotausta, samoin Léaud’n työskentely muiden tuon ajan huippuohjaajien (GodardEustache) kanssa.

Kirjauutuuksissa Lauri Timonen on perehtynyt uusimpiin Bergman-julkaisuihin muutaman kilon verran, mukana Jörn Donnerin jo toinen merkittävä katsaus kollegan ja filmiveljen tuotantoon ja persoonaan. Festivaaleista on summattavana Pordenonen mykkäelokuva-anti, ja ensi-illoissa separoidaan loppusyksyn rogue-kermaa Donnerista Coeneihin. Viimeinen sana on varattu ps-kommenttiosastossa, kuinkas muuten, silloilta syljeskelyyn yllyttävälle tummien lasien mannekiinille Jean-Luc Godardille.

 

Tilaa Filmihullu > |