Filmihullu 5 | 2025
Sisältö
Pääkirjoitus
Lauri Timonen
Valon ja valokuvauksen rationalisointi elokuvassa ja siitä eteenpäin
Christian Flores Aldama
Elokuvan ja valokuvan sukulaisuudesta
Markku Koski
Markerin katse
Otto Kylmälä
Monista, monille
Olaf Möller
Suuret valokuvaajat ja heistä tehdyt dokumenttielokuvat
Joonas Nykänen
Kuin näkisi maailman ensi kertaa – Eli kuinka lähestyä Jem Cohenin elokuvia valokuvan kautta
Jesse Jalonen
Vastustamattomasta halusta sukeltaa tuntemattomaan
Mia Öhman
Valokuvien käyttö Yhdysvaltain sisällissotaan sijoittuvissa elokuvissa
Taneli Hiltunen
Valokuva totalitaarisessa yhteiskunnassa
Topi E. Timonen
Maisemakuvia loppuneesta maailmasta – Fûkeiron paljastaa 1900-luvun ympäristöhistorian rikospaikat
Mitja Jakonen
Kuoleman kenttien totuus semanttisena liukumäkenä
Harald Olausen
Jyrkkää valoa ja Eastman-värejä – Pelon kasvot tarttui arkaan aiheeseen
Antti Ojala
Julien Duvivierin ylösnousemus
Esa Salovaara
Dyynien daami
Anna Eriksson
Kirjat
Lauri Timonen
Festivaalit
Olaf Möller, Antti Alanen
Ensi-illat
koonnut Timo Malmi
Vieraskynä
Annastiina Heikkilä
Monivuotinen ”Elokuva ja muut taiteet” -teemakokonaisuutemme etenee valokuvan alueelle ja näkökulmien vuolaus räjäyttää pankin. Matka alkaa luolamaalauksista, katedraaleista ja kielten kuvakoodeista, etenee Ricciotto Canudon ja Bertolt Brechtin avulla kahden kuvalajin sukulaissuhteiden syyniin ja siirtyy yksittäisten valo- ja elokuvantekijöiden (Chris Marker, Jack Delano, Vivian Maier, Ansel Adams, Lee Miller, Jem Cohen, Diane Arbus etc.) esseistisiin muotokuviin. Lähilukunsa saavat niin ikään Yhdysvaltain sisällissodan aikaiset historialliset otokset ja Jafar Panahin modernimpi poliittinen konteksti, Fûkeironin tarjoama ympäristön roolia laventava avaus, Roland Joffén Kuoleman kenttien (1984) semanttinen liukumäki ja Michael Powellin Pelon kasvojen (1960) murhaava voyeurismi.
Varsinaisen teeman ohella perehdymme mittavalla tekstillä ranskalaisklassikko Julien Duvivierin mykkäelokuviin ja Anna Eriksson taustoittaa duras’laisella pienoisesseellä E-elokuvansa (2025) syntyhetkien ainutlaatuista atmosfääriä. Kirjat-palstalla selvitetään Patrick McGilliganin uuden massiivisen elämäkerran merkeissä Woody Allenin lopullista syntilistaa ja festivaalikatsaukset keskittyvät Venetsian ja Telluriden saldoihin. Ensi-illoissa E saa seurakseen Cloudin, Eddingtonin ja Materialistsin ja kirjailija-toimittaja Annastiina Heikkilä palaa vieraskynässään The Substancen (2024) Cannes-näytöksen ruumiinkuvaa huojuttaviin väreilyihin.
