Vuoden viidennen numeron moninaiset teemalangat nivoutuvat ”Elokuvan sisä- ja ulkopolitiikka” -otsikon alle. Aloitamme Tarantinosta, joka viskoi elokuvapoliittisena eleenä teatterinsa uudenkiiltävät digiesityslaitteet filmiprojektorien tieltä roskiin. Jatkamme Robert Aldrichilla, joka mitteli voimiaan tuottajien, sensuuriviranomaisten ja primadonnanäyttelijöiden kanssa ja otti systeemin sisältäkin rajusti kantaa Vietnamiin, Nixoniin ja McCarthyn vainoihin.Italiasta esiin löytyy laskutavasta riippuen se ”toinen” tai ”kolmas” Sergio, siis Corbucci, joka kirjoittajamme näkemyksen mukaan on nimenomaan joukon ensimmäinen. Poliittisen westernin aihe saa toisaalla lehdessä rinnalleen myös darwinilaisen tulkinnan lajin uudemmista vaiheista. Olaf Möller tarttuu puolestaan ranskalaisen ja italialaisen 70-luvun poliittisen trillerin tuntemattomiin merkkiteoksiin ja maalaa eteemme räjähdysherkästi väreilevän uhkaavan maiseman, jossa viihdettäkin väännetään pommien varjossa.

Numeron varsinainen helmi on kuitenkin Lauri Piispansuomennos Pjotr Bagrovin massiivisesta esseessä, jonka aiheena on puoluetaiteilija Friedrich Ermler, itäisen naapurimme mestariohjaajista suurelle maailmalle vierain hahmo ja raastavien ristiriitojen mies. Kaupan päälle julkaisemme vielä Peter von Baghin, Bernard Eisenschitzin ja Olaf Möllerin kesällä Bolognassa Hitler-aiheisista elokuvista käymän lennokkaan keskustelun.

Festivaaliraportteja on tarjolla Venetsiasta ja Oberhausenista; ensi-illoissa kriittinen katse on kohdannut ainakin Dardennen veljesten uutuuden ja He ovat paenneet -teoksen joutsenmerkitymmän ärsykekynnyksen. (LT)

| Tilaa Filmihullu > |