
Filmihullu 4–5 | 1997
Sisältö
Päässä rutisee
Peter von Bagh
Filmihullut psykoanalyysissä
Veijo Hietala
Hahmottomat viholliset – sopeutumiskykyiset sankarit
Juha Siltala
Elokuvan radikaali antipsykologismi
Markku Koski
Elokuvakertomuksia selviämisestä
Peter von Bagh
Jean Seberg – maailmaan heitetty
Hannu Waarala
Kallonkutistajat kankaalla
Veijo Hietala
Pimeyden ytimessä
Tommi Aitio
Olen englantilainen, olen psykopaatti
Petri Pietiläinen
Weirdos down under eli australialaisen elokuvan murros
Martti-Tapio Kuuskoski
Kaappihomosta ihmiskunnan viholliseksi
Outi Heiskanen
Peto ja pyhimys: vierauden jäljet Christopher Walkenin näyttelijäkuvassa
Mervi Pantti
Parantumaton skitsoterapeutti
Lauri Lehtinen
Sopimattomasti somaattinen: Carrey, nauru, kauhu ja hygienia
Kari Salminen
Hullunkurinen Herra Hulot
Annika Salonen
Isä meidän joka olet totta: initiaatio, ahdistus ja väkivalta suomalaisessa mieselokuvassa
Jussi Förbom
David Lynch – ”eksyneenä pimeydessä ja sekasorrossa”
Chris Rodley
Twin Peaks & Fire Walk With Me
Miemo Penttinen
Tietämättä paras – David Lynch ja avantgarde-taitelijan kultti
Kari Salminen
David Lynchin elokuvat kommentoituina ja ohjaajan omia sanoja
Luottomiehet Kyle, Jack ja Angelo
Jani Merimaa
Kirjat
Videot
Elokuvat
Mustaa valkoisella
”Elokuvallisessa tilassa mielen rationaalinen pintataso antaa myöten ja katsojan alitajuiset prosessit tulevat mukaan. Sen seurauksena elokuvakokemus muuttuu tavallaan yhdistelmäksi elokuvan omista psyykkisistä kuvioista ja katsojan omista alitajuisista peloista, toiveista, haluista ja fantasioita. Näin vierekkäin istuvat katsojat kokevat tosiasiassa aivan eri elokuvan. Lopullinen kokemus voi olla terapeuttisen vapauttava tai ahdistava, riippuen siitä, millaista materiaalia elokuva on hämmentänyt katsojan alitajunnassa.”
Nitraattikopio
”Karpaateilta palattuani otin osaa Norman Batesin äidin näköiskilpailuun. Yllätyksekseni menestyinkin kohtalaisen hyvin.”