
Filmihullu 4 | 2009
Sisältö
Pääkirjoitus: Seitsemäs taide – unohdettu, mutta ei kuollut
Eero Tammi
Unielokuva räjähtää – John Boormanin haastattelu
Peter von Bagh
Kaikki virtaa – John Boormanin tie lähiövesselistä myyttimaakariksi
Risto Raitio
Zardoz – elokuva sielun tarpeettomuudesta
Hannu Waarala
Meri on kuin valkokangas – Robert Guédiguianin haastattelu
Peter von Bagh
Robert Guédiguian – vastarinnan väreissä
Sampsa Laurinen
Euroopan rajoilla – Fatih Akinin haastattelu
Peter von Bagh
Piikkilanka sydämen ympärillä
Lauri Timonen
Runolla on syvät juuret – Samira Makhmalbafin haastattelu
Peter von Bagh
Maamiinojen aika
Lauri Timonen
Elokuvaohjaaja – Jumalan apulainen. Sergei Dvortsevoin haastattelu
Peter von Bagh
Valssi uneksitulle rakastajalle
Sampsa Laurinen
Järjetön hetki eli pallontavoittelua Lapissa
Mikko Piela
Yli-ihminen ihmiselle susi
Risto Raitio
Ensi-illat
Kommentti:
Risto Jarvan perintö ja kotimaisen elokuvan haasteet
Hannu Waarala
Filmihullun traditionaalinen Sodankylä-numero tärähtää jälleen syksyn keskelle kuin säkillinen onnea ja kattauskin on mitä mainioin: peräti viisi mestariohjaajaa, viidestä eri maasta ja kulttuurista. John Boorman, Robert Guédiguian, Fatih Akin, Samira Makhmalbaf ja Sergei Dvortsevoi ovat jokainen maailman huippuluokkaa; persoonallisia ja sielukkaita elokuvantekijöitä useassa eri sukupolvessa.
Ohjaajien tuotantoja ja tyylejä taustoitetaan luonnollisesti asiaankuuluvilla syväluotaavilla esseillä ja analyyseillä, tulkinnoilla ja tutkielmilla. Ensi-ilta-palsta tarjoaa puolestaan peräti kuuden uutuuden täsmäarviot asiaankuuluvan verbaalisen lennokkuuden siivittämänä. Mikko Piela perehdyttää meidät puolestaan jalkapallon ja ruisleivän saloihin – niihinkin toki voimakkaiden Sodis-kytkösten kautta.
Ja jotta tässäkään ei olisi vielä kaikki, lanseeraamme taka-aukeamalle uuden elokuvapoliittisen, ääripoleemisen Kommentti-palstan jossa numerokohtaisesti vaihtuvat kirjoittajat iskevät kyntensä elokuvakulttuurin porsaanreikiin ja byrokratian mätäpaiseisiin.
Ennen kaikkea vuoden neljäs numeromme on seitsemännen taiteen juhlaa.
Siispä – syksyn kunniaksi – vielä kerran: Sodankylä!!