Sekä Claude Chabrol että Brian De Palma rakastavat yli kaiken Hitchcockia, joka taisi puolestaan jossain vaiheessa harkita belgialaiskirjailija Simenonin filmaamista. Chabrol ehti sovittaa Simenonia valkokankaalle kahteenkin otteeseen.Mitä mielen järkkymiseen tulee, on De Palma jos kuka kieroon kasvaneiden kaksoiselämien erikoisasiamies, ja kuulaiksi puleeratut kulissit sortuvat kuunsäteiksi katuojaan yhtä lailla myös Chabrolin kuvaamissa kriminelleissä porvarisperheissä ja Simenonin puolitahattomien murhamiesten varjoisilla mentaalikatvealueilla.

Saksalaislegenda Fassbinder – ahkera mies hänkin aikoinaan – ottaa klassikkoesseessään kriittisen kannan kollega Chabroliin, minkä näkemyksen innoittamana käymme läpi ohjaajan koko mittavan filmografian, asioiden todellisen laidan definitiivisesti kohta kohdalta tarkistaen.

Suurella ilolla julkaisemme myös Kalle Kinnusen yksinoikeudella Filmihulluun tekemän Brian De Palman tuoreen haastattelun, jossa suorapuheisuus nousee cinefilian rinnalla arvoon arvaamattomaan.

P.S. -palstalla pohditaan, voiko ikärasismikin täyttää rikoksen tunnusmerkit. Ensi-iltojen kaari ulottuu Jarmuschin vampyyreistä Budapest-hotellin kautta Japaniin, Intiaan ja brittiläiseen yksinäisyyteen.

Edetkäämme kuitenkin aika ajoin ahdasmieliseksi käyneessä koto-Suomessakin kesän kunniaksi suvaitsevaisuuden hengessä, Simenonin tarjoamaa kaunista ohjenuoraa kunnioittaen: ”Ihmistä on yritettävä ymmärtää, ei tuomita.” (LT)

| Tilaa Filmihullu > |