
Filmihullu 2 | 2025
Sisältö
Pääkirjoitus
Lauri Timonen
Kansalaisoikeusliike Sos.-Real. eli ”Descending, Daddy-O. Comin’ in on a cloud.”
Olaf Möller
Frank Tashlin, Jerry Lewis & rock ’n’ roll
Velipekka Makkonen
Elvis Hollywoodissa
Markku Koski
Lapsivaimo ja palava piano
Topi E. Timonen
Kadonnutta aikaa etsimässä – George Lucas ja svengaava 60-luku
Antti Ojala
Eilen ja huomenna – The Beatles kahtena aikana
Juho Lipponen
Rock-elämä simulaationa – Robert Frankin Cocksucker Blues
Petri Jokinen
Kenneth Anger – mies joka keksi rock ’n’ rollin
Mitja Jakonen
Tukahtuvan huuto – Newyorkilainen no wave ja transgression elokuva
Kalle Toivonen
Vain rock ’n’ roll ikuista on
Niilo Rantala
Satumaisten glitter-hörhöjen hourula
Harald Olausen
Rakettimies ja boheemi etsimässä itseään
Iida Simes
Minut sinä muistat
Mia Öhman
Nuorena nukkuneet – lyhyt katsaus muutamaan musiikkidokumenttiin
Joonas Nykänen
Hauras kivi – toksisen rockin kriisi
Otto Kylmälä
Voi juku mikä ohjaaja – Huoltoasemaviihteen kuningas Visa Mäkinen antoi kotikaupungilleen elokuvahistorian
Lauri Lehtinen
Festivaalit
Kari Yli-Annala
Ensi-illat
koonnut Timo Malmi
Vieraskynä
Paavo Westerberg
Koska globaali vallankumous on – ainakin toivottavasti – kohta ovella, Filmihullu omistaa vuoden toisen numeronsa kapinan sävelille. Räimistelevä otantamme etenee elokuva-rockin varhaisista muotovalioista – Tunnista tuntiin (1956), Minkäpä tyttö sille voi (1956) – alan kuninkaisiin, Elvikseen ja Jerry Lee Lewikseen. Frank Tashlinin karamellivärit saavat rinnalleen George Lucasin svengaavan 60-luvun, Beatlesin b(r)ändiarjen ja Rollareiden kalvakan itsereflektion.
Raisumpaa lanteenvispausta visioivat visuaaliset kauhukakarat Kenneth Anger, Ken Russell ynnä newyorkilaisen no wave -liikkeen provokatiivinen transgressio, vielä aggressiivisemmasta anaalirienaaja GG Allinista puhumattakaan. Satumaisten glitter-hörhöjen lurex-huuruihin uppoudumme Freddie Mercuryn, Elton Johnin ja Todd Haynesin Velvet Goldminen (1998) vanavedessä ja oodina 70-luvun klassisemmalle rock-unelmalle toimii Cameron Crowen nostalgisen lumovoimainen Melkein julkkis (2000). Vaarallisen lujaa elämisen karuna codana perehdymme nuorina menehtyneitä huippumuusikkoja käsitteleviin dokumentteihin ja toisaalta toksisen maskuliinisista kriiseistään hengissä selvinneiden ”degeneraattorien” elinvoimaisiin testamentteihin.
Erityisbonuksena on tarjolla Lauri Lehtisen laaja, hiljattain 80 vuoden merkkipaalun saavuttaneen porilais-auteur Visa Mäkisen tuotantoon syventyvä essee. Festivaalit-palstalla vieraillaan Rotterdamissa ja Ensi-illoissa keskitytään muun muassa suomalaiseen homoaaltoon ja tasavuosia kohta täyttävän Etyk-kokouksen ”Helsinki-efektiin”, alati muuttuvan Mumbain arkisiin arvoituksiin ja nyky-Italiaa edelleen riivaavaan sukupuolten väliseen epätasa-arvoon. Vieraskynävuorossa Robert De Niron näyttelijätaidetta asemoi ohjaaja-käsikirjoittaja-näytelmäkirjailija Paavo Westerberg.
