
Filmihullu 2 | 2023
Sisältö
Pääkirjoitus
Lauri Timonen
Marilyn lukee Odysseusta
Markku Koski
”Ei riitä, että kuolee: on kuoltava ajoissa” – Marilyn Monroe ja hänen elokuvansa
Joonas Nykänen
Marilyn ja miehet
Topi E. Timonen
Tähti, jonka ei annettu tuikkia
Antti Ojala
Kuoleman varjon laaksossa
Kalle Toivonen
The Death of a Drug Addict – Häpeämättömän henkilökohtaisia mietteitä Marilynistä
Raila Leppäkoski
Marilyn Monroen ”unohdettu testamentti” – Mitä maailman piinatuin filmitähti olisi halunnut todella sanoa meille?
Harald Olausen
Gregor Samsan levottomat unet
Velipekka Makkonen
Othon – Historian luonteesta
Valtteri Lepistö
Poikkeuksellista elokuvakerrontaa: Straubien Antigone
Martti-Tapio Kuuskoski
Vastarinnassa: Antigone & Marilyn
Martti-Tapio Kuuskoski
Rakkaus elokuvaan ja sen menetetty digitaalinen tulevaisuus
Juho Lipponen
Vapaamuotoisen kuvakylläinen vuodatelma, ei essee
Olaf Möller
Kuvien kohtalosta – otteita paneelikeskustelusta
Jean-Marie Straub & Philippe Queau
Markiisi de Wavrin (1888–1971) – Elokuvallisen antropologian unohdettu ja uudelleen löydetty pioneeri
Esa Salovaara
Godard 49. keskustelu
Sampsa Laurinen
Kirjat
Sakri Pölönen
Festivaalit
Olaf Möller, Suvi Heino
Ensi-illat
koonnut Timo Malmi
Vieraskynä
Markus Leikola
Tuplateemainen, kolmipäinen yksikkömme jakautuu tällä kertaa elokuvan äärilaitoihin: valtavirtaviihteen ikonisimpaan tähteen Marilyn Monroe’en (1926–1962) ja kahteen kassaluukkuja kroonisesti karttaneeseen arthouse-marginaalin murjottajaan, työ- ja aviopari Jean-Marie Straubiin (1933–2022) ja Danièle Huillet’iin (1936–2006). ”Oikealla taiteella on kyky tehdä meidät hermostuneiksi”, totesi Susan Sontag ja viime mainittu, narratiivinsa staattisuudesta tunnettu dynaaminen duo ajaa katsojan nervit tehtaan takuulla kaltevalle pinnalle, syvälle siilatun syntaksin ja mutistujen mytologioiden syvyyksiin.
Marilyninkin myyttiä on muljattu vuosien varrella suunnasta jos toisesta ja tällä kertaa esseiden näkökulmiksi asettuvat tähden suhde korkeakirjallisuuteen, ikuisuuteen, julkisuuteen, addiktioon ja valkokankaan masku(k)liinisiin vastapooleihin. Tuotannon lähiluvussa omat tekstinsä saavat sekä varhaisempi ”väri-noir” Niagara (1953) että testamentiksi jäänyt kuoleman merkitsemä Sopeutumattomat (1961). Straub-Huillet’n osalta reitti etenee varhaisista saksalaisteoksista Othonin (1970), Klassenverhältnissen (1984) ja Antigonen (1991) kautta Siciliaan! (1999) eli sovitusmoukarin alle isketään vaatimattomasti mm. Böllin, Corneillen, Kafkan, Sofokleen ja Elio Vittorinin senttauksia. Olaf Möller tykittää filmografian laajemmat linjat auki tajunnanvirtaviivaisena huimaavana vertigona ja pienoisteema huipentuu ruuturaivon klassikkoon Straubin kohdatessa Ranskan television haastattelussa filosofi Philippe Queaun ja verbaaliottelun äityessä perin veriseksi.
Eikä siinä suinkaan kaikki… Perehdymme myös elokuvallisen antropologian unohdettuun pioneeriin markiisi de Wavriniin (1888–1971), D. W. Griffithin rasistiseen perintöön ja Babylonin ihmeisiin, vierailemme Berlinalessa ja Helsinki Cine Aasia -festivaaleilla, pohdimme äänen ja lausunnan mysteerejä ja kohdistamme katseemme Cate Blanchettin yksityiseen orkesteriharjoitukseen. Vieraskynävuorossa on kirjailija ja toimittaja Markus Leikola.
P.S. Numeron teemaväri on lainattu suoraan Marilynin huulista, joten koko lehden voi tulkita hänen läpikotaisin suutelemakseen…