Filmihullu 2 | 2021
Sisältö
Pääkirjoitus
Lauri Timonen
Aaltojen kuohu ja lehtien havina – luonnon häiritsevä kutsu Antonionin elokuvissai
Ilpo Hirvonen
Aboriginaalien luontosuhteen kuvaaminen australialaisissa elokuvissa
Taneli Hiltunen
Harharetkiä suoelokuvan kinosilmäkkeessä
Lauri Timonen
Metafyysinen viidakko
Antti Ojala
Iran – toisenlainen itsekuva
Olaf Möller
Torinon hevonen – essee (luonnon) ja toivon kuolemasta
Joonas Nykänen
Luonnon kauneus ja rakkauden ihme
Juho Lipponen
Tunturien tyttö: varoittava kertomus
Topi E. Timonen
Luonto neuvostoelokuvassa – stagnaatioajan hyllytetyt, sensuroidut ja vaietut filmit
Pentti Stranius
Hitleriltä ryöstetyt unelmat
Mia Öhman
Dialektinen ja makaaberi konsertto – John Brahmin Pimeyden tullen ja kulttuuriteollisuus
Veli-Matti Huhta
Manoel de Oliveira – suuri tuntematon
Tuomas Pyrhönen
Carrière – mietteitä
koonnut Juha Rosma
Godard 37. keskustelu
Sampsa Laurinen
Festivaalit
Joonas Nykänen, Olaf Möller
Kirjat
Ilpo Hirvonen
Ensi-illat
koonnut Timo Malmi
Vieraskynä
Joel Haahtela
Heräävän kevään edetessä katseet kääntyvät elokuvan ja luonnon suhteisiin ja kakkosnumeromme kokonaisuudessa tuottaa erityistä iloa sen maantieteellinen monimuotoisuus. Mukana on elokuvantekijöitä ainakin Italiasta, Australiasta, Yhdysvalloista, Thaimaasta, Iranista, Unkarista, Ranskasta, Suomesta, Neuvostoliitosta, Saksasta, Portugalista, Etelä-Koreasta ja Puolasta.
Antonionista Shepitkoon, Vaalasta Weerasethakuliin ja Rohmerista Tarriin kurottavaa kosmista runsautta täydentää vielä muutama irrallisempi täsmäaihe – neukkujen saksalaisilta anastamien sotasaalisvarantojen käynnistämä omalaatuinen ”kulttuurinvaihtoprojekti”, John Brahmin melko tuntemattomaksi jääneen synkän helmen Pimeyden tullen (Hangover Square, 1945) oivaltava lähiluku, hatunnosto täälläpäin kohtuuttoman vieraalle portugalilais-auteur Manoel de Oliveiralle ja Juha Rosman kokoama komea valikoima hiljan edesmenneen käsikirjoittajamestari Jean-Claude Carrièren mietteitä.
Emme unohda myöskään DocPoint– tai Berlinale-festivaalien satoa, ensimmäistä Teuvo Tuliosta englanniksi laadittua elokuvakirjaa, Jörkkaa, Mollea taikka omaa pystypainiaan tällä kertaa Italian neorealismin kanssa käyvää Godardia. Kun epilogiksi vielä lisätään vieraskynävuoron saavan kirjailija ja psykiatri Joel Haahtelan ”Avoin kirje Irène Jacobille”, ollaan sekä onnen tuolla puolen, että kirkkaasti kesän kynnyksellä.
