
Filmihullu 2 | 2020
Sisältö
Pääkirjoitus
Lauri Timonen
Tarkovski ja neuvostoelokuvan dilemma
Mia Öhman
Elokuva, joka kuvattiin kolmasti
Arvo Iho
Taiteilijan vastuu – Andrei Tarkovskin haastattelu
Risto Mäenpää
Peili – Andrei Tarkovskin vangitsema aika
Maija Turovskaja
Heijastuksia
Hannu-Pekka Björkman
Peilien trilogia
Esko Valtaoja
Palavia pensaita – transsendenssi Tarkovskin elokuvataiteessa
Ilpo Hirvonen
Janus
Olaf Möller
Solaris – Planeetta vailla toivoa
Joonas Nykänen
Pyhä hullu
Taneli Lassila
Valo kuin keväisestä Moskovasta – Tarkovskin Nostalgia on elokuva kaipauksesta
Antti Ojala
Kahdesti palanut talo – Andrei Tarkovski ja virhe
Paavo Kässi
Ikonitaide ja valokuvat Andrei Tarkovskin elokuvien taustalla
Pentti Stranius
Godard 31. keskustelu
Sampsa Laurinen
Kirjat
Ilpo Hirvonen
Festivaalit
Olaf Möller
Ensi-illat
koonnut Timo Malmi
Vieraskynä
Anssi Mänttäri
Filmihullu juhlistaa kokonaisen teeman verran ohjaaja Andrei Tarkovskia, elegisten elementtien ja nostalgisten näkyjen mestaria, jonka töistä aistittavat apokalypsin tunnelmat osuvat oudolla tavalla myös nykyhetken pirtaan. Otannan ytimeen kohoaa Peili (1975), keskimmäinen hänen seitsemästä pääteoksestaan, tekijänsä filosofian ja maailmankatsomuksen kaikkiin suuntiin heijastava ydin, josta tarjoavat oman tulkintansa muun muassa näyttelijä Hannu-Pekka Björkman, tähtitieteilijä Esko Valtaoja ja ohjaajasta kirjan tehnyt venäläisen elokuvakritiikin klassikko Maija Turovskaja.
Numeron erityisenä helmenä siirrymme visuaalisen journalismin puolelle ja julkaisemme komean valikoiman Tarkovskin lähipiiriin kuuluneen Arvo Ihon Stalkerin (1979) kuvauksissa ottamia valokuvia. Perehdymme myös ikonitaiteeseen, Tarkovskin ”virheisiin”, jumalhullun mielenmaisemaan ja Janus-kasvoihin, palaviin taloihin ja pensaisiin, keväisen Moskovan valoon ja avaruuden harhoihin. Katkeriin kommentaareihin taipuvainen auteur pääsee itsekin ääneen ja objektiivista totuutta hänen teostensa haastavista tuotanto-olosuhteista jäljitetään useamman tekstin voimin.
Festivaalisektorilla luodaan laaja katsaus uudistuneeseen Berlinaleen, ensi-iltojen kaari kurottaa H.P. Lovecraftista aina Louisa May Alcottiin, ja vieraskynäpalstalla Anssi Mänttäri törmää Venäjän rajalla vyöhykkeiden byrokratiaan.