Auteur-teorian vaiheet historiallisesta näkökulmasta ja auteur-testit. Ohjaajaa ei ole aina pidetty elokuvan ainoana tai edes oikeana auteurina. Jotkut ovat puhuneet tähtien, kirjailijoiden, käsikirjoittajien tai kuvaajien, toiset lajityyppien tai studioiden puolesta. Jotkut ovat korostaneet elokuvan teollista tai ryhmätyöluonnetta, toiset ovat nähneet päävaikuttajana tuotanto- tai yhteiskuntajärjestelmän, kulttuurin, myytit tai alitajuiset psyykkiset mekanismit.Ja mikäpä sopisi auteur-teorian oheen paremmin kuin läpivalaisu suomalaisen elokuvan suuresta auteurista, Aki Kaurismäestä. Lähemmässä tarkastelussa erityisesti Mies vailla menneisyyttäja sen mukana terveiset ja tunnelmat Cannesin elokuvajuhlilta.

Lisäksi numeroa terävöittävät Cahiers du Cinèman keskeisten auteur-kriitikoiden ja ranskalaisen uuden aallon merkittävien ohjaajien Eric Rohmerin ja Jacques Rivetten tekstit. Rohmer kirjoittaa Orson Wellesin Salaisesta raportista (Confidental Report/Mr. Arkadin, 1955) yhtä aikaa runollisesti, analyyttisesti kuin filosofisestikin. Rivetten artikkeli käsittelee moraalifilosofiaa Fritz Langin viimeisen amerikkalaisen elokuvan Sähkötuoli odottaa (Beyond a Reasonable Doubt, 1956) kautta.

| Tilaa Filmihullu > |