Uusi uljas vuosikerta käynnistyy brittien invaasiolla ja saarivaltion edustajiksi valikoituu toisiaan mainiosti kompensoiva kaksikko, yhdistelmä vanhaa ja uutta, klassista ja modernia, eeppistä ja abstraktia.

Sir David Lean (1908–1991) käy miltei englantilaisen mielenmaiseman – tai ainakin elokuvan – maskottihahmosta, aloitti leikkaajana ja eteni intiimien ihmissuhdedraamojen kautta megalomaanisten spektaakkelien ja kansainvälisten suurtuotantojen erikoisasiamieheksi. Mestarikuvaajasta ohjaajaksi siirtynyt Nicolas Roeg (1928–2018) on taiteilijana melkein kaikkea mitä Lean ei ole; rosoinen, räväkkä, haastava, perverssi ja kronologista jouhevuutta viimeiseen saakka karttava visuaalinen kapinallinen – melkoinen outolintu kotkankatseiseen veteraaniin verrattuna. Kuten kuvioon sopii, Leanin karriääri käydään läpi kokonaan, pedantisti ja kattavasti, mutta Roegin kohdalla otanta on repaleisempi ja räyhäkkäämpi, muutaman avainteoksen avulla mysteerin verhoa raottava kaistapäinen kurkistus pirstaleisen mielen huoneisiin.

Englantilaisen eetoksen esiinmarssi täydentyy valtavan uran tehneen, usein korskeampien Shakespeare-tulkkien varjoon jääneen näyttelijä John Millsin (1908–2005) muotokuvalla, ”everymanin perkauksella”. Taidemaalari Silja Rantanen analysoi Roy Anderssonin Kohti ääretöntä -elokuvan (2019) vaikutteita ja merkityksiä, kirjapalstalla saavat vuoron Claude Chabrol, Anu Silfverberg ja Venäjäntuntija Pentti Straniuksen huomattavan railakkaat muistelmat. Vieraskynävastuuseen tarttuu ohjaaja ja dokumenttielokuvan professori Kanerva Cederström.

| Tilaa Filmihullu > |