Filmihullu 1 | 2009

filmihullu-1-2009-kansi

Filmihullu 1 | 2009

Sisältö

Pääkirjoitus: Eeron aika
Peter von Bagh

Kairauksia aikaan
Peter von Bagh

Taiteilijan tehtävä on sabotoida – Stefan Jarlin ja Carl Henrik Svenstedtin kirjeenvaihtoa

Valo tulee löytää, ei kytkeä päälle – Richard Leacockin haastattelu
Eero Tammi, Peter von Bagh & Velipekka Makkonen

”Minä tarvitsin isän, hän tarvitsi pojan” – Richard Leacock ja Robert J. Flaherty
Peter von Bagh

Ristiriidat kiehtovat minua – Nick Broomfieldin haastattelu
Carla Schubert

Nick Broomfield – nyrjähtäneiden dokumenttien ohjaaja
Eija Niskanen

Totuus 24 kertaa sekunnissa
Velipekka Makkonen

Poikkeusdokumentit ja sirkushuvi – Elefanttimiehiä ja kaksipäisiä tyttöjä
Elisa Aaltola

Puhtaus likaisissa ja saastaisissa käsissä – toimintadokumentin mestari Kazuo Hara ja japanilaiset totuudet
Miika Pölkki

Välisoitto hiekkatuulessa – Sergei Dvortsevoin Tulpan
Eero Tammi

”Mitä eroa on golfilla ja minigolfilla?” – 25 vuotta Spinal Tapia
Kari Pirhonen

Markku Kuronen ja Ulan Batorin kassinomadit
Pentti Stranius

Uskosta elokuvakritiikin merkitykselliseen asemaan
Matti Karhulahti

Festivaalit: Thessaloniki, Küstendorf

Ensi-illat

Mätänevän sielun kertomuksia, osa 17
Lauri Timonen

Filmihullu sukeltaa vuoden 2009 aluksi suoraan totuuden ja ”totuuden” ytimeen. Numeromme johtoteemana on dokumenttielokuva, jonka saloihin perehdytään monesta eri tulokulmasta. Tarkastelemme yhtäläisesti ranskalaisen veteraani Chris Markerin uraa ja elokuvallista esseistiikkaa kuin ruotsalaisen legendan Stefan Jarlin kokemuksia naapurimaamme kulttuuripolitiikan räikeistä suonsilmäkkeistä.Suuren huomion saa luonnollisesti myös kotimaisen festivaalivuoden avanneen DocPointin sato, erityisesti kaksi päävierasta  jo Robert Flahertyn kanssa merkittävää yhteistyötä tehnyt suvereeni ja lujasanainen veteraani Richard Leacock, ja hieman nuoremman polven mainion intiimi ”puomimies”, rohkeista aihevalinnoistaan ja paljaasta toteutuksestaan tunnettu Nick Broomfield.

Perehdymme niin ikään myös poikkeusdokumentteihin (aiheina epämuodostuneet ihmiset ja televisioyhtiöiden sensaatiohakuinen epämoraali), tutustumme japanilaisen ”toimintadokumentin” merkkihahmoon Kazuo Haraan ja mestarillisen Tulpan-elokuvan ohjaaja Sergei Dvortsevoin sielunmaisemaan, sekä – totuutta unohtamatta – Spinal Tap -elokuvan dokumentaariseen sanomaan.

Festivaalisektorilla kuulemme Emir Kusturican omintakeisesta elokuvakylästä ja Thessalonikin moninaisesta tarjonnasta. Uutuuselokuvien puolella tarkastellaan muun muassa sitä, onko Clint Eastwood vanha hourimo vai oman aikansa William Wyler.

Kaiken tämän vastapainona Mätänevä sielu tyytyy ratkomaan Jussi-gaalan mysteerejä ja television rätinää. On siinä kattausta kerrakseen!

 

Tilaa Filmihullu > |