Onko kritiikki mahdollista armon vuonna 2006? Onko kriitikko taiteilija, pyöveli vain markkinavoimien huorakseen alistama pateettinen käsikassara? Voiko kritiikki olla muutakin kuin syntetisoituja markkinalauseita ja internetistä kopioituja kliinisiä juoniselosteita? Onko elokuvataidetta mahdollista arvottaa muillakin keinoin kuin tähdin ja donitsein? Missä virtaa se hämärä rajaviiva joka erottaa persoonattoman kritiikin kunnianhimoisesta journalismista? Olemmeko jo joutuneet liian kauaksi joelta vai elääkö kritiikki yhä loiston päiviään?Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastaa uusin Filmihullu, joka ilmestyy parahiksi Tampereen elokuvajuhlien alla. Huikean uuden vuosikertamme avaava vastaansanomaton tietopaketti sisältää Helsingin Sanomien elokuvakriitikkona pitkän uran tehneen Helena Yläsen laajan haastattelun ja uudet moraaliset raamit kaikelle kritiikille asettavan Taiteen uudelleensynnyn manifestin. Numeron muita tärkeitä nimiä ovat mm. Jean-Marie Straub, Danièle Huillet ja Tapani Maskula. Teemme niin ikään tilinpäätöstä viime vuoden kotimaisista ensi-illoista, Jussi-huumasta, uusista elokuvakirjoista ja ensi-illoista ja jatkamme keskustelua elokuvakerhojen tilanteesta Suomessa. Vuoden 2006 ensimmäisessä numerossa debytoi myös uusi kulttuuripoliittisajankohtaissatiirinen vakiopalstamme Mätänevän sielun kertomuksia.

| Tilaa Filmihullu > |