Filmihullu 1 | 2004

filmihullu-1-2004-kansi, Kuva: Ruoska

Filmihullu 1 | 2004

Sisältö

Pääkirjoitus: Laitehankkijoiden aika
Peter von Bagh

Likainen Harry ja hänen varjonsa
Velipekka Makkonen

Eastwood, Kind of Blue
Eero Tammi

Miehenkaltaiset kasvot
Lauri Timonen

Cave canem – spirituaalinen automaatti ja psykologiset automatismit Trierin Dogvillessa
Martti-Tapio Kuuskoski

Taikuri maailmojen välissä
Emmi Itäranta

Koirankynnen leikkaaja – kunnianosoitus suomalaiselle näyttelijälle
Hannu Waarala

Koirankynnen kulisseissa – lavastaja Minna Santakarin haastattelu
Jukka Hytönen

Totuus ja sepite – Christopher Nolan ja amerikkalaisen rikoselokuvan perintö
Tommi Aitio

Kuin valaan vatsassa
Mikko Viljanen

Festivaalit: Göteborg, Rotterdam

Kirjat

Keskustelua

Elokuvat
koonnut Satu Elo

Short Cuts
koonnut Lauri Timonen

Vuosi 2004 käynnistyy kolmen keskenään melko lailla yhteismitattoman mutta kauttaaltaan arvostetun ja aktiivisen mestariohjaajan parissa. Clint Eastwood -niminen, myös kotimaansa ulkopuolella tunnettu näyttelijä/ohjaaja täyttää suurimman osan sivuistamme. Käsittelynsä saavat niin Eastwoodin rakkaus jazz-musiikkiin kuin Dirty Harryn ja sen seurannaishahmojen fasistiset piirteetkin, ikääntymisen ja kuoleman lähestymisen merkit näyttelijän alastomilla kasvoilla ja tähteyden kaikki suuret ja pienemmät merkit ja merkitykset. Clintin ohjaajantaidoista on myös tarjolla useampia näkemyksiä.

Seurakseen tuo lehmipaimenten lempeä leijonasydän saa nuoremman polven tarinankertojat David Lynchin ja Lars von Trierin, joilta ovat tällä erää analyysissa aikoinaan hyvin ristiriitaisen palautteen kriitikoilta ja katsojilta saanut Twin Peaks -elokuva Tuli kulje kanssani ja “näyttämönpyhityselokuva” Dogville. Taustatukea ulkomaan osaajille antaa Markku Pölönen, jonka uutuuselokuvasta saadaan roiman analyysin lisäksi myös kiehtovaa taustatietoa lavastaja Minna Santakarin haastattelun muodossa.

Ja kuten TV-shopissa sanotaan, tämä kaikki on vasta alkua. Saman megalomaanisen numeron puitteissa pureudutaan myös Christopher Nolaniin ja amerikkalaisen rikoselokuvan perintöön ja Gus Van Santin Elephantin maailmoihin. Oma hektinen väreilynsä on löydettävissä myös keskustelupalstalta, jossa kuplii useampia vastauksia edellisen numeron pääkirjoitukseen. Juorupalstan keskiössä on tällä kertaa jykeväleukainen kansallisen elokuvamme perusduunari Edvin Laine, jolta tapasi työn tuoksinassa lennellä ärräpäitä kuin Holmbergilta ikään.

 

Tilaa Filmihullu > |