5–6 | 1998 – Vuosi 1968 suomalaisessa elokuvassa

filmihullu-5-6-1998-kansi

Filmihullun arkistosta:

5–6 | 1998

Vuosi 1968 suomalaisessa elokuvassa

Sakari Toiviainen

Suomalainen elokuvavuosi 1968 käynnistyi Jaakko Pakkasvirran elokuvalla Vihreä leski, joka visiossaan lähiöelämän ja kotirouvan ahdistuksesta iski elämänmuodon, käynnissä olevan yhteiskunnallisen murroksen ytimiin, perheen ja avioliiton perusarvoihin, kuten elokuvaa saatellut polemiikki osoitti. Näennäisesti keskustelu käynnistyi avioliiton ulkopuolisen seksin moralisoimattomasta kuvauksesta, ja samasta asiasta puhuttiin myös maaliskuussa, kun Jörn Donnerin Mustaa valkoisella sai ensi-iltansa: viime kädessä sekin tutki näennäisen hyvinvoinnin pahoinvointi-ilmiöitä, risaisia ihmissuhteita siloisen julkisivun takana, yhteiskuntaa jonka arvot kulkevat mainonnan ja kulutuksen talutusnuorassa.

Maunu Kurkvaara, joka oli tehnyt sosiaalisia raporttielokuviaan pitkin 1960-lukua, tähtäsi jälleen ajan hermoon Rottasodassa, joka sai ensiesityksensä huhtikuussa. Kahden kapinallisen nuoren rakkaustarina saa taustakseen varsin profeetallisen tulevaisuudennäkymän ympäristön saastumisen, demokratian kaventumisen ja poliisivaltion uhkista. “Rottasodaksi” määritellään taistelu yhteiskunnallisessa oravanpyörässä, jonka syötteinä ovat elintaso ja asema, myrkkyinä mielisairaudet, yksinäisyys ja henkinen turvattomuus.

Tv-teatterin johtajana kohua herättänyt Timo Bergholm ohjasi vuonna 1968 ensimmäisen ja ainoaksi jääneen teatterielokuvansa Punahilkka, joka ajan nuorisoikoni Kristiina Halkola tulkkinaan kertoi koulukotimiljöön tarjoamista elämän eväistä, toisin sanoen näköalattomuudesta ja näennäisistä vaihtoehdoista. Ajan henki oli tarttunut myös Erkko Kivikoskeen, joka helmikuisessa Kuumassa kissassa käsitteli koulumaailman luutumia ja mahdollisuuksia yksilölliseen vastarintaan sovinnaissääntöjä vastaan.

Syksyllä 1968 pääsi ensi-iltaansa Edvin Laineen muhkea Linna-sovitus Täällä Pohjantähden alla, mutta vuosisadan alun torpparit ja vuoden 1918 kapinalliset tarjosivat enää nostalgian ja kuvitetun klassikon elämyksen vuoden 1968 nuorisolle. Joulukuuksi valmistui Mikko Niskasen “nuorisotrilogian” viimeinen lenkki Asfalttilampaat, jossa Käpy selän alla -elokuvan ja Lapualaismorsiamen “yhteiskunnallinen osallistuminen” kääntyi intiimiin mittakaavaan, rakastamisen vaikeuksiin pikkukaupungin tukahduttavassa ja suvaitsemattomassa ilmapiirissä. Yhtä kaikki, tunteiden kapinassaan, hulluuden palossaan elokuva voidaan nähdä “hullun vuoden” täysiverisenä tuotteena.

1960-luvun elokuvan ja koko 60-lukulaisuuden nykyisen vähättelyn vastapainoksi voidaan siis todeta, että vuoden 1968 suomalainen elokuva oli paremmin ajan hermolla, kiinni sen olennaisissa kysymyksenasetteluissa kuin koskaan aikaisemmin tai myöhemmin. Tietysti on lisättävä, että varsinaiset vuoden 1968 lapset syntyivät vasta myöhemmin: Pakkasvirran Kesäkapina (1970), joka nousi kapinaan niin yhteiskuntajärjestystä kuin perinteisen elokuvakerronnan muotoja sekä katsomistottumuksia vastaan, Sakari Rimmisen Pilvilinna (1970) nuorison ja mielikuvituksen kapinan suorana esityksenä sekä Tuomo-Juhani Vuorenmaan Julisteiden liimaajat (1970) visiona Suomesta poliisivaltiona, joka nujertaa kapinallisensa väkivaltaisin keinoin.

Leimallisena vuoden 1968 elokuvana sopii kuitenkin pitää Risto Jarvan tieteissepitettä Ruusujen aika (1969), joka syntyi vuoden 1968 aatteiden ja tapahtumien välittömässä vaikutuspiirissä, Marcusen ja McLuhanin hengessä. Jarvan etäännytetty yhteiskuntakritiikki kantaa syntyajankohtansa leimaa ja sisältää aina ajankohtaisen näkemyksen vallanpitäjien enemmän tai vähemmän hienovaraisista manipulaatiokoneistoista. Kun käsikirjoittaja Peter von Bagh näki elokuvan myöhemmin, hän ällistyi elokuvaan tarttuneiden asioiden määrästä, hänen mukaansa se oli täynnä “60-luvun uusvasemmistolaisia ideoita viestinnästä, vallasta ja muusta sellaisesta, oikeastaan niiden antologia. Siinä näkyy koko senhetkisen tiedon ja tietoisuuden taso. On kuin siihen elokuvaan olisi pantu kaikki mitä silloin tiedettiin ja tunnettiin, kuin elämän arvoitus olisi ratkaistu ja haluttu esittää suurelle yleisölle.” 

Tilaa Filmihullu > |